Hääsuunnittelun suurimmat linjat olivat selvillä oikeastaan jo ennen kihlautumista. Tuleva mieheni, joka ei niin hirveän usein ilmaise mielipiteitään (etenkään vapaaehtoisesti), ilmoitti nimittäin jo ennen kosintaa haluavansa pukeutua häissään frakkiin. Lievästä etikettinatsiudesta kärsivänä totesin siihen, että frakkihäät tarkoittavat sitten iltahäitä. Meidän molempien mielestä iltapainotteinen hääjuhla sopii paremmin talveen tai syksyyn kuin kesään tai kevääseen. Koska itse olen jouluihminen ja syksyyn sattuu meidän perheessä muitakin perhejuhlia, niin alkuvuosi ja sään puolesta parhaimmat talvikelit sanelivat päivämäärän valintaa. Lopulta päädyimme valitsemaan helmikuun alun, koska se olisi todennäköisimmin talvisin kuukausi ja koska joulun & häiden väliin jäisi tarpeeksi monta viikkoa, jotta joulun herkkuihin voisi keskittyä tarpeeksi intensiivisesti. Sehän olisi nimittäin ihan hirveää, jos joku joutuisi hillitsemään itseään liikaa joulupöydässä mahtuakseen juhlavaatteisiinsa :D Meille oli myös itsestään selvää, että häämme pidetään viikonloppuna, jotta kutsuttejen olisi mahdollista ja mahdollisimman mukavaa osallistua juhlallisuuksiin.
Alunperin sovimme hääpäiväksi lauantain 2.2.2013. Valintaan oli monia perusteita, niin pieniä kuin suurempiakin. Päivämäärä ensinnäkin sointui mukavasti ;) Lisäksi suurin osa parhaista asioista yhteiselämässämme on tapahtunut parittomina vuosina (tapaaminen, lapsen syntymä, asunnon ostaminen, kihlautuminen) ja tähän päivämäärään mennessä olisimme asettuneet aloillemme, jolloin olisi helpompaa suunnitella häitä. Elämmme kuitenkin eteni ehkä vauhdikkaammin kuin osasimme kuvitella ja sitten alkoi tuntua, että täydellinen aika hääprojektille olisi... Nyt. (Etenkin kun tarkoitus olisi ryhtyä kokeilemaan onnea Pikku Kakkosen suhteen häiden jälkeen ja tuo esikoisyksilö jo kovasti toivoisi vauvaa hoidettavaksi LOL) Joten aikaistimme häiden päivämäärää vuodella, joka jättää vuoden verran suunnitteluaikaa mikä onkin omasta mielestäni juuri sopiva aika unelmahäiden toteuttamiseen.
Oma tuleva hääpäivämme valikoitui siis kaavalla pukukoodi-vuodenaika-vuosi. Lisäksi yritimme ottaa huomioon myös muutamia juhlimiseen liittyviä käytännön asioita sekä toivomamme tunnelman että vieraiden mukavuuden kannalta. Nykyinen päivämäärämme on siis lauantaina 4.2.2012. Tällä mennään :)
PS. Meistä on ollut tärkeätä päättää avioitumisen päivämäärä etukäteen, huolimatta siitä että tämä saattaa aiheuttaa ongelmia sekä vihkikirkon varaamisen että toivotun vihkipapin suhteen. Mutta näistä haasteista myöhemmin lisää. Ilman päivämäärää olisi kuitenkin mahdotonta ryhtyä varaamaan mitään, joten pidetään peukkuja että kaikki sujuu toiveiden mukaan. Ja jos ei, niin parhain päin kuitenkin!
PPS. Luonnollisesti piti myös valita päivämäärä, joka olisi suotuisa myös kiinalaisen horoskoopin perusteella :D (http://www.herongyang.com/chinese/wedding/wedding_dates_2012.html)
Öitä toivottaa,
Ms. P.
perjantai 25. helmikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
"Kato, me ollaan ihan niinkuin Jari & Virpi! - No ei kai nyt sentään!"
Kaikki häätarinat alkavat aina kosinnasta, mitenkäs muutenkaan. Meidän kohdalla tuo odotettu kysymys esitettiin siinä vaiheessa kun allekirjoittanut oli jo reilut pari vuotta nalkuttanut (shame on me) aiheesta. Ensimmäisen kerran avioliitto oli puheissa kun oltiin raskaana ja ahkerammin se hiersi mieltä varmaan tyttäremme ollessa suunnilleen vuoden vanha. Oma elämä, perhe ja suhdekin tuntui vakiintuneelta, joten oli suorastaan ärsyttävää kun mies ei kokenut tarvetta sitoutua avioliiton sitein. Pahimmillani painostin ja parhaimmillanikin utelin miksi ei. Lopulta totesin, että joko minua kositaan vuoden 2008 loppuun mennessä tai sitten luovun koko ajatuksesta ja hyväksyn, että ollaan sitten yhdessä susiparina elämämme loppuun asti. Laskettiin leikkiäkin siitä kuinka sukulaisteni avioerojen ja purettujen kihlausten keskellä meidän parisuhde ehkä kestää juuri siksi, että emme ole naimisissa ;)
Joulua 2009 vietimme mieheni perheen luona ja aattoiltana minua pyydettiin iltakävelylle. Mies puhui hieman sekavia ylensyönnistä ja tarpeesta päästä ulkoilemaan... Muistan ajatelleeni välähdyksenomaisesti, että jos ei kävelyn aikana seuraa kosintaa, niin sitä ei taida tulla oikeasti ikinä. Kävelyllä ihailtiin jouluvaloja ja puheltiin niitä näitä, mm. keskustelua joulun merkityksestä meille kummallekin. Mieheni totesi joulun onnistumisen olevan kiinni lahjoista ja minä puolestani jouluruoista. Kysyinkin mieheltäni, että kai hän tiesi mikä olisi ratkaisu perhejoulujemme onnistumiseen? Kun hän höpisi jotain kompromisseista, minä oikaisin että meidän tulisi tietenkin panostaa molempiin. Sekä lahjoihin että ruokiin. Odotettua kysymystä ei kuitenkaan kuulunut ja niin palasimme takaisin miehen vanhempien luokse. Koska oli jo myöhä kävimme yöpuulle vierashuoneeseen, jossa pikku neitimme jo veteli sikeitä. Oltuamme pimeässä muutaman minuutin mieheni otti minua kädestä ja kysyi haluaisinko tulla hänen vaimokseen. Hän oli kuulemma miettinyt asiaa viime aikoina ja todennut ettei tulisi haluamaan ketään toista, koska olin hänelle paras puoliso. Kunnon hysteerikkona aloin sekä itkeä että nauraa ääneen. Pyrin tosin tukahduttamaan äänet nopeasti tyynyyn ettei pikku nukkuja heräisi :)
Joulun jälkeen näin kaupassa iltapäivälehtien otsikot, joissa julistettiin Jari Sarasvuon ja Virpi Kuitusen kihlautuneen jouluaattona. Kyllä nauratti ja vähän jotenkin hävettikin, että olimme sattuneet kihlautumaan samana päivänä julkkispariskunnan kanssa! Näin jälkikäteen ajateltuna se on vain hauska sattuma muiden joukossa :D
Hauskaa on myös se, että jouluihmisenä olin joskus vuosia nuorempana haaveillut jouluna kihlautumisesta tai jopa jouluaikaan pidettävistä häistä. Myöhemmin olin kuitenkin sanonut miehelleni etten halua sotkea joulua ja naimisiin menoa toisiinsa, mm. siksi että jos joskus tulisi erottua niin joulu olisi ian kaiken pilalla. Höh, millaisia hölmöyksiä sitä oikein suustaan päästääkään... Jouluaattona kihlautumisessa on ainoastaan se huono puoli ettei kihlapäivää tule välttämättä erityisesti muistaneeksi jouluhulinan keskellä. Mutta minua se ei haittaa, kun eihän sitä ehdi olla kihloissakaan kuin reilut kaksi vuotta!
Öitä toivottaa,
Ms. P.
Joulua 2009 vietimme mieheni perheen luona ja aattoiltana minua pyydettiin iltakävelylle. Mies puhui hieman sekavia ylensyönnistä ja tarpeesta päästä ulkoilemaan... Muistan ajatelleeni välähdyksenomaisesti, että jos ei kävelyn aikana seuraa kosintaa, niin sitä ei taida tulla oikeasti ikinä. Kävelyllä ihailtiin jouluvaloja ja puheltiin niitä näitä, mm. keskustelua joulun merkityksestä meille kummallekin. Mieheni totesi joulun onnistumisen olevan kiinni lahjoista ja minä puolestani jouluruoista. Kysyinkin mieheltäni, että kai hän tiesi mikä olisi ratkaisu perhejoulujemme onnistumiseen? Kun hän höpisi jotain kompromisseista, minä oikaisin että meidän tulisi tietenkin panostaa molempiin. Sekä lahjoihin että ruokiin. Odotettua kysymystä ei kuitenkaan kuulunut ja niin palasimme takaisin miehen vanhempien luokse. Koska oli jo myöhä kävimme yöpuulle vierashuoneeseen, jossa pikku neitimme jo veteli sikeitä. Oltuamme pimeässä muutaman minuutin mieheni otti minua kädestä ja kysyi haluaisinko tulla hänen vaimokseen. Hän oli kuulemma miettinyt asiaa viime aikoina ja todennut ettei tulisi haluamaan ketään toista, koska olin hänelle paras puoliso. Kunnon hysteerikkona aloin sekä itkeä että nauraa ääneen. Pyrin tosin tukahduttamaan äänet nopeasti tyynyyn ettei pikku nukkuja heräisi :)
Joulun jälkeen näin kaupassa iltapäivälehtien otsikot, joissa julistettiin Jari Sarasvuon ja Virpi Kuitusen kihlautuneen jouluaattona. Kyllä nauratti ja vähän jotenkin hävettikin, että olimme sattuneet kihlautumaan samana päivänä julkkispariskunnan kanssa! Näin jälkikäteen ajateltuna se on vain hauska sattuma muiden joukossa :D
Hauskaa on myös se, että jouluihmisenä olin joskus vuosia nuorempana haaveillut jouluna kihlautumisesta tai jopa jouluaikaan pidettävistä häistä. Myöhemmin olin kuitenkin sanonut miehelleni etten halua sotkea joulua ja naimisiin menoa toisiinsa, mm. siksi että jos joskus tulisi erottua niin joulu olisi ian kaiken pilalla. Höh, millaisia hölmöyksiä sitä oikein suustaan päästääkään... Jouluaattona kihlautumisessa on ainoastaan se huono puoli ettei kihlapäivää tule välttämättä erityisesti muistaneeksi jouluhulinan keskellä. Mutta minua se ei haittaa, kun eihän sitä ehdi olla kihloissakaan kuin reilut kaksi vuotta!
Öitä toivottaa,
Ms. P.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Hääblogi on aloitettu, let the planning begin...
No niin, jos ei muuta niin hääblogille on keksitty nimi (jo joku aika sitten) ja nyt sille alkaa hahmottua myös muoto. Vaikkakin ihan tavallinen sellainen ;) Joka tapauksessa tämä on alku, josta meidän häiden tekeminen pyöräytetään käyntiin.
Noin kolmen viikon kuluttua hääprojektista tulee tämän kotiäidin sivutyö. Projekti, johon voi suunnata sen ajan ja inspiraation joka arjen pyörittämisen jälkeen jää jäljelle. Päivittäiset panokset voivat siis olla vähissä, mutta vuodessa ehtii paljon. Siihen on luja usko, ainakin vielä :D
Suloisia kauneusunia toivottaa,
Ms. P
Noin kolmen viikon kuluttua hääprojektista tulee tämän kotiäidin sivutyö. Projekti, johon voi suunnata sen ajan ja inspiraation joka arjen pyörittämisen jälkeen jää jäljelle. Päivittäiset panokset voivat siis olla vähissä, mutta vuodessa ehtii paljon. Siihen on luja usko, ainakin vielä :D
Suloisia kauneusunia toivottaa,
Ms. P
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)